ESRC:n miesten ykkösjoukkue rynnisti pisteiden saaliiseen kotiluolassaan Esport Centerissä. Koko joukkueen taistellessa vahvasti ja kun samanaikaisesti vastustajat, EastSquash ja HSRC, molemmat Helsingistä, joutuivat matkaan ilman pitkäaikaisia ”ykköspelaajiaan”, ei joukkueellamme ollut ongelmia jatkaa kohti huhtikuussa siintäviä playoffseja taskussaan lähes täysi pistepotti.

Joukkueen muodostivat kapteeni Kari Lehtola ja vakiojäsenet Matias Tuomi ja Peku Laaksonen ja mukana oli lisäksi myös edellisen kierroksen tapaan juniorivahvistus Mikael Siren.

ESRC – HSRC 4-0
Matias Tuomi – Heikki Kononen 3-0 (9-3, 9-2, 9-1)
Peku Laaksonen – Seppo Rissanen 3-0 (9-1, 9-7, 9-1)
Mikael Siren – Tommi Lind 3-1 (5-9, 10-9, 10-9, 9-5)
Kari Lehtola – Patrick Nyström 3-0 (9-3, 9-4, 9-4)

Ensimmäisenä vastaan asettui viimevuotinen mestari HSRC. Syyskierroksella ei mestareilla ollut sanan sijaa eikä tahti ollut tälläkään kertaa toisenlainen, Heikki Konosen mukanaolosta huolimatta.

Nelospelaajina aloittivat kapteenimme Kartsa ja HSRC:n Patrick Nyström. Paten pelistä näkyi, että peli oli hyvin hanskassa, mutta Kari yksinkertaisesti vain juoksi kuin tuulispää ympäri kenttää ja pettämättömällä varmuudella palautti pallon kuin pallon. Kuten eräpisteet 9-3, 9-4, 9-4 osoittavat, herui helsinkiläiselle vain satunnaisia onnen hetkiä.

Juniorimme Mikael Siren sai vastaansa toisen junnun, pitkän Tommi Lindin. Isä-Vesa arveli ennen peliä tuloksen kallistuvan Mikaelille, ja niin näyttikin ensi metreillä käyvän. Tommi sai kuitenkin pituutensa hallintaan ja tasatilanteiden 3-3 ja 4-4 jälkeen otti ensimmäisen erän nimiinsä. Toinenkin erä oli tasainen, mutta alkupallojen jälkeen Mikael meni menojaan ja näytti vievän tämän erän ”helposti”, lievästä päänpudistelusta huolimatta. Tilanteessa 7-2 peli lukkiutui kuitenkin ja Tommi pääsi tasoittamaan ja jopa eräpalloon. Molempien pannessa parastaan jouduttiin jatkopalloille, joista viimeisen vei Mikael. Kolmas erä oli kakkosen toisinto, Mikaelin viedessä ensin erää, mutta Tommin tullessa raivokkaasti rinnalle – ja taas eräpalloon! Voitte arvata paikallisten riemua, kun Mikael onnistui tässäkin viemään lopulta 10-9-erävoiton. Neljännessä erässä Tommi näytti antavan hieman periksi ja hänen pienten virheittensä ansiosta erä ja koko ottelu saatiin Mikaelille ja ESRC:lle.

Kakkosten ottelu Pekun ja Seppo Rissasen välillä oli ennakkoon kaikkein selvin ja ensimmäisessä erässä Peku paukuttelikin taululle mainiot luvut 9-1. Toisessa nähtiin kuitenkin mainiosti piristynyt Rissanen ja hän johti erää parhaimmillaan jo 4-0 ja 6-2. Pekun terästäydyttyä tämäkin erä otettiin kotiin ja kolmas oli vielä ensimmäistäkin ”muodollisempi”.

Matias oli voittanut vanhan vakiovastustajansa Heikki Konosen tällä kaudella jo kaksi kertaa ja kummallakin kertaa urakka oli ollut melko helppo. Heikki oli kuitenkin voittanut viikko sitten kotikisansa Dunlop-cupin ja uhosi sen jäljiltä voitonvarmuutta. Jostakin syystä vain kentällä ei näkynyt sitä samaa Heikkiä kuin joskus aikaisempina vuosina. Ensimmäisen erän tasaisia ensimmäisiä palloja – joissa juostiin taas koko rahan edestä – lukuunottamatta Heikki antoi suosiolla tahtipuikon Matiaksen käsiin ja viimeisteli monetkin hyvät paikkansa peltilyönneillä. Loppunumerot olivat melko murskaavat 9-3, 9-2, 9-1 ja pelin kestokin poikien normaaliin verrattuna ”pätkä”.

ESRC – ESQ 3-1
Matias Tuomi – Arttu Moisio 3-0 (9-7, 9-2, 9-1)
Peku Laaksonen – Henri Kronlund 3-1 (9-3, 8-9, 9-0, 10-8)
Mikael Siren – Jussi Vehniäinen 0-3 (0-9, 4-9, 2-9)
Kari Lehtola – Pete Saarnivaara 3-1 (9-3, 2-.9, 9-5, 9-3)

Ilman Hameed Ahmedia pelaava EastSquash oli saanut riveihinsä jo viime kaudella pari kovan luokan vahvistusta, Arttu Moision ja Henri Kronlundin. Näiden sekä mahtavien vakiopelaajiensa Tomppa Niinimäen, Jussi Vehniäisen ja Pete Saarnivaaran ansiosta joukkue (joka viime kaudella oli ESRC:n tapaan putoamiskarsinnoissa) on noussut mukaan taisteltaessa playoff-paikoista.

Kari-kapteenimme oli saanut pistää ensimmäisessä pelissään tossua toisen eteen enemmänkin eikä ollut toisen pelin alkaessa parhaimmillaan. Pian ilmeni kuitenkin, ettei ikitaistelija Pete Saarnivaaralla ollut kaikki kunnossa ja Pete piteli ajoittain pallorallien jälkeen kylkeään tuskaisen näköisenä. Kari kiri ensimmäisen erän alussa hyvän etumatkan eikä Pete päässyt missään vaiheessa mukaan. Toiseen erään Kari löysäsi peliään huomattavasti eikä muuta tarvittu. Pete oli pelillisesti edellä ja suuremmin fyysisesti ponnistelematta otti erän 9-2. Erätauolla kerrattiin ESRC:n taktiikkapalaverissa Karille ottelun – ja vastustajan – faktat eikä ongelmia enää tullut. Molemmat jäljellä olleet erät juoksutettiin vastustajaa sen verran, että terävä sijoituslyönti jätti hänet sitten irvistelemään paikoilleen. Ei ehkä ”kaunis” mutta loppupelien kannalta ”elintärkeä” voitto.

Mikael joutui sitten ylivoimaisen tehtävän eteen, sillä Eastin kolmospaikkaa(kin) pelaa huippujätkä, Jussi Vehniäinen. Vehnis näytti juniorille pelin mallia, eikä meidän pussiimme herunut koko kisasta kuin yhteensä 6 eräpistettä.

Peku pelasi huiman nousun tällä kaudella tehnyttä – entistä ESRC-läistä – Henri Kronlundia vastaan. Ensimmäinen erä meni Pekulle jotenkin liiankin helponlaisesti, sillä oli kyllä odotettu taistelevampaa Henkkaa. Tämä löysikin itsensä erätauolla ja Henkka vei toista erää helposti ollen tuossa tuokiossa 7-3-johdossa. Peku taisteli rinnalle ja tilanteessa 8-8 valitsi Henkka lyhyen erän. Seuraava taistelupallo päättyi kuitenkin Pekun nilkan muljahtamiseen ja erätauolla nähtiin todella tuskainen mies. Puhuttiin jopa sääntörikkomuksesta, kun Pekulle ei myönnetty injury breakia. No, huippuluokan näyttelijä tai ilmiömäinen taistelija, sen ratkaiskoot muut, mutta nilkutettuaan kentälle Peku pyyhki vastustajallaan lattiaa numeroiden 9-0 verran! Neljännessä erässä ei kumpikaan antanut enää tippaakaan periksi ja luonnollisesti edettiin tasanumeroihin 8-8. Peliä häviämässä ollut Henkka valitsi – tottakai – pitkän ja Peku kiiti kiittäen 10-8-erävoittoon.

Kuten Henkka, myös ESQ:n ykkönen Arttu Moisio on tehnyt tällä kaudella komeettamaisen nousun eliiittiin. Oman kisan Tallink-cupin voitto ja Dunlop-cupin finaalin vieminen ”männä viikolla” viiteen erään ja ”kalkkiviivoille” ovat vain muutamia Amon tämän kauden saavutuksia. Matias ei ollut koskaan pelannut Moisiota vastaan ja kun Arttu vielä nipisti Ernolta tänään erän (ja toinenkin oli likellä), niin pientä vapinaa nähtiin sekä pelaajassa että taustajoukoissa. Pelin alku oli uskomattoman tasaista ja siinä missä Arttu taidolla – ja osittain myös uskomattomalla yllättävyydellä – sijoitti pallot – etenkin vähänkään varomattomasti tarjolle pannut – paikkoihin, joihin tavallinen kuolevainen ei olisi edes lähtenyt yrittämään, kävi Matias ne kylmästi noukkimassa pois. Matias sai vauhdin päälle ja äkkiä tilanne olikin jo 7-1. Kuten niin monta kertaa tilanteen helpottaessa, Matias löysäsi vauhtia – ja Arttu nousi rinnalle. Viimeiset pallot takasivat kuitenkin Matiakselle ja ESRC:lle 9-7-erävoiton. Kakkos- ja kolmoserää vaivasivat Artun jalkakrampit, jotka estivät häntä liikkumasta aivan viimeisen päälle tosissaan. Reiluna pelaaja Arttu myönsi tämän, eikä yrittänyt hankkia lisäaikaa etuseinään nojailulla tai vastaavalla kikkailulla. Erät menivät Matiakselle lopulta numerollisesti selvästi, mutta pelitaito on Arttu Moisiolla kyllä aivan paikallaan. Artun omin sanoin: ”on lohdutonta pelata Matiaksen kaltaista kaveria vastaan, joka hakee kaiken, aivan kaiken”, mutta allekirjoittaneen sanoin on myös lohdutonta pelata Artun kaltaista pelaajaa vastaan, jonka lyönti on niin upea.

Runkosarjasta on nyt takana kaksi kolmasosaa ja Mikkeli on taas karannut omille teilleen. ESRC on kuitenkin mukana kuvioissa yllättävän hyvin. Ellei jotakin todella yllättävää satu, on joukkue huhtikuun puolivälissä mukana playoffseissa ja kovan Mikkelin välttäminen välierissä edellyttää kakkospaikkaa. Siihen tähdätään!

-JT