ESRC:n golfmestaruus jälleen Hannu Haanpäälle 2018

<HUOM! Tämä on siis vuoden 2018 kisaraportti (menemättä viivästyksen syihin tarkemmin). Viime lauantaina pelatun 2019 kisan raportti tulee tänne nopeammin kuin tämä viimevuotinen.>

ESRC:n 26. golfmestaruuskisat pelattiin lauantaina 11.8. Pohjoismaiden suurimman golfkeskuksen Pickala Golfin upeassa kunnossa olevalla Forest-kentällä. Kisaan oli ilmoittautunut 19 pelaajaa, joista viidentoista tasoitus oli enintään 15, eli aika monella oli teoriassa mahdollisuus voittoon.

Alla kunkin peliryhmän kisaraportit ja lopussa kaikki tulokset.

1. ryhmä ”Harrit ja Jykät” – teemana kautta kiven ja kannon!

Ekalla tiillä – vielä onnellisen tietämättöminä siitä, mitä kohellusta onkaan edessä.

Ensimmäisellä tiillä kuultua:

”Menikö se veteen? No ei se ole kun yks rankkari”

”Aikamoinen mummosneppi.”

”Menikö se raffiin, pitääkö lyödä varapallo?”

Kaikki kolme palloa löytyivät kuin löytyivätkin väylältä, ja koko ryhmälle kirjattiin ykkösreillä bogit, toki kolmella kovin eri tyylillä.

Ensimmäisen reiän hermoilun jälkeen peli lähti ihan hyvin liikkeelle, etenkin Harri ja Jykä olivat 6 ekaa reikää hyvin mukana kärkitaistossa. Sitten tuli muutama veteen lyöty pallo, eikä aina ei voi tehdä ihmepelastusta, ja kun triploja ruvetaan kirjaamaan, niin kärki valitettavasti karkaa. Jykä ja Harry etenivät aika lailla tasapitkillä draiveilla kun taas Harri paukutti sinne 280 m tienoihin, kuten niin monta vuotta on nähty. Hieman konservatiivisemmalla pelityylillä Harri olisi ollut mukana kärkitaistossa, mutta se ei pelaa, joka pelkää. Hämmästyttävän monta vesiestettä ja kallion reunaa löytyi, ja tiukasti sovellettiin periaatetta ”jos pallo näkyy, se pelataan”. Alla kuvissa muutama tyylinäyte matkan varrelta.

Jykä on jo siinä iässä, että lyö mieluummin istualtaan kuin seisten.
Harrikin kokeili samaa, muttei selvästikään oikein vielä hallitse tätä pappatyyliä.
Vesiesteet tulivat harmillisen tutuiksi koko ryhmälle. Jykä harkitsi oikean kengän ja sukan pois ottoa ja kunnon lyöntiasennon ottamista, mutta arveli kuitenkin pystyvänsä tällaiseenkin svingiin. Yllättäen pallo nousikin pois vesiesteestä, muttei tainnut ihan par-tulosta tulla.
Harri arveli, että mitä syvemmällä vesiesteessä pallo on, sitä lujempaa sitä pitää lyödä.
Harry sen sijaan tyytyi usein vain vesiesteen reunamiin. Tästä pallo taisi lähteä ilmaankin.

Päivän erityistemppu tuli Harrilta:

Väylällä 14 (470 m par 5, dogleg vasemmalle) Harri rykäisi oikein pahan hukin n. 50 m vasemmalle ryteikköön ehkä 240 m arvoisesti, mutta pallo löytyikin rämeiköstä ja kohta lyönnin jälkeen kuuluu Harrin iloinen ääni ”Näkikö joku, menikö se viheriölle?” Vaikka muut arvelivat Harrin vitsailevan, siellähän se näköjään oli, ja albatrossi oli mennyt ohi muutamalla kymmenellä sentillä. Innostuneena eagleputista Harri pisti sen reilusti pitkäksi, mutta pelasti lopulta reiällä parin. Suuren luokan show’ta toden totta! Alla Harri ”Crocodile Dundee” albatrossia metsästämässä.

Tapahtumarikkaan rundin jälkeen maistui kylä kalja ja lämmin sauna. Hauskaa oli ja koko tunne-elämän skaala tuli käytyä läpi rundin aikana. Ensi vuonna sitten uudestaan!

Raportoi Harry

2. ryhmä ”Patet ja Jatet”

Kisa alkoi sillä, että Janne tuli perinteisesti juosten tiipaikalle noin minuutin ennen tiiausaikaa. Jammu ja Pate olivatkin jo ehtineet venytellä ja tasata hengityksen, ja niinpä Janne jäikin heti alussa kyydistä. Varsinkin Pate oli alussa flow-tilassa ja aloitti kolmella peräkkäisellä par-tuloksella. Tämän jälkeen peli tasaantui bogi- ja tuplabogitahtiin kaikilla. Etuysin jälkeen Pate oli vahvoilla ja Jammu sekä Janne alkoivat keskittyä rennompaan golffailuun.

Rentous alkoikin toimia takaysillä, ja Jammu pääsi korkkaamaan juuri hankitun böördipullonsa, kun taas Paten peli alkoi hieman rakoilla. Lähimmäksi lippua -väylällä Jammu oli honoreissa ja avasi hienosti griinille, ja pallo päätyi vajaaseen neljään metriin. Janne avasi seuraavana, ja pallo kaartoi samalla lentoradalla Jammun avauksen kanssa osuen Jammun palloon. Pate missasi griinin, muuta oli pari metriä griinistä hyvissä asemissa. Jammun pallo päätettiin siirtää 20 cm taaksepäin, ja kun Jammun ja Jannen pallojen etäisyys lipusta mitattiin, niin Jannen pallo oli 1cm lähempänä lippua kuin Jammun pallo. Vaikka Janne ei lähimmksi lippua -kisaa voittanut, niin teki kuitenkin böördin väylälle 16 ja taas saatiin böördihuikat Jammun pullosta.

Kierros sujui meidän ryhmässä tasaisesti ja fiilis oli hyvä, vaikka tällä kertaa kärkituloksia ei tehty. Ensi vuonna tämä ryhmä on varmasti kovemmassa kunnossa ja alittaa taas sata lyöntiä.

Raportoi Janne

3. ryhmä ”Nuorisoseura”

Ryhmä Nuorisoseura (Matias Tuomi, Joni Jaakkola, Juha Liimatainen) starttasi intoa puhkuen kisaan, ja kaikki pääsivät onnistuneesti matkaan ykköstiiltä. Omaa tunnelmaa nosti erityisesti se, että tällainen aikoinaan kansakoulua käynyt oli nimetty Nuorisoseuraan!

Ensimmäiset koettelemukset laitettiin Jonin niskaan, kun lähestymislyönti ensimmäisellä väylällä hävisi griinin takaiseen pitkään heinään. Ei muuta kuin takaisin lyömään uusi lähestyminen, ja jokusen putin jälkeen tuloksena tuplapar. Ryhmän kohokohtia oli Matiaksen ”melkein holari” väylällä 16. Pallo päätyi Matiaksen voimakkaasta suullisesta ohjauksesta huolimatta reiän tasalle n. 4 cm oikealta ohi. No, kuitenkin birdie tuloskorttiin ja lähimmäs lippua kisan kiistaton voitto taskuun. Jonin hermoja koeteltiin lisää, kun 10-väylällä muutaman kymmenen metrin lähestymisyritys palautui useamman kerran griiniltä väylälle ja tuloskorttiin lukema 11. Ilmeisesti näistä koettelemuksista suivaantuneena Joni laittoi draiverin lapaan sen verran vauhtia, että pääsi kisassa pelaamaan kaikkia kolmea Pickalan kenttää vaikka kisa pääsääntöisesti käytiinkin Forestilla. Oma paketti pysyi tällä kertaa kasassa kahdeksan väylän ajan (siinä kohtaa vielä kaksi yli parin). Taukokioskille tultaessa sitten bunkkerisutimisen jälkeen tuloskorttiin tuplabogi ja takaysillä sille lisää kavereita…

Kaikesta huolimatta hauskaa oli ja ensi vuonna uudestaan!

Raportoi Juha

4. ryhmä ”Hessut ja Staukset”

Hessut ja Staukset lähtivät matkaan luottavaisin mielin hieman etuajassa. Hessujen erottamiseksi tässä tarinassa käytetään selkeyttäviä nimiä ”Hessu” (Hassinen) ja Heikki (Hämmäinen). Kenttä aukesi aurinkoisena ja innostus oli vähintäänkin valtava. Forestin ykkönen tasasi tunnelmaa, ja pelaajat palautettiin maalliseen elämään. Varoituksista huolimatta palloja ei löytynyt tarpeeksi lyöntipelituloksen kannalta, joten viivojen vetely alkoi jo ensimmäiseltä väylältä. Tosin Heikin peli lähti tässä käyntiin muuta joukkoa ennen jo alkuväylillä ja merkkejä tuloksellisesta kierroksesta oli ilmassa. Myötätuuliosuuskaan ei auttanut Stauksen näyttäviä, mutta lopputuloksen kannalta vaatimattomia, suorastaan olemattomia lyöntejä. Käännyttäessä etuysin vastatuuliosuudelle, lyöntien laatuun ei tullut tarvittavaa muutosta. Hessun roolina oli kentän hyvin tuntevana ja pedagogisen otteen omaavana isähahmona valottaa muille pelaajille kunkin lyönnin optimaalinen lopputulema. Viestin selkeyttämiseksi Hessu näytti avauslyönneissä mallisuoritukset tukemaan teoriaosuutta. Sama jatkui koko kierroksen ajan. Heikki jatkoi Hämmästyttäviä suorituksia lähes koko kierroksen ajan. Muutama vastoinkäyminen ei päästänyt tilannetta luhistumaan, ja peliryhmän muut osapuolet pystyivät kannustamaan Heikin ilmeisesti kesän parhaaseen suoritukseen. Stauksen suoritustaso kohentui kierroksen loppua kohden, mutta tulos jäi kesän toiseksi parhaaksi kierrokseksi, mikä on kohtuullinen onnistuminen kahden kierroksen otoksesta. Hessun osalta kierroksen tulos vastasi odotuksia, jotka olivat konservatiiviset. Ryhmän mieliala pysyi koko kierroksen ajan nousujohteisena ja päätimme kierroksen vakuuttuneina siitä, ettei kaikkia panoksia vielä ole käytetty. Golfura jatkuu kaikilla nousujohteisena. Joskus.

Raportoi Staus

5. ryhmä ”Tiinat, Niinat ja Jiinat”

  • Siis Tiina, Nina ja Jokke. Ei raporttia.

6. ryhmä ”Kuuma ryhmä”

  • Siis Hannu, Vellu, Tapsa ja Tuomo. Ei raporttia.

Lyöntipelitulokset:

  1. Hannu Haanpää          82 
  2. Tapsa Korpeinen        84
  3. Juha Liimatainen         86
  4. Harri Pohja                   88
  5. Vellu Passinen             88
  6. Jykä Vuola                     92
  7. Tuomo Pohjamies      92
  8. Matias Tuomi               94
  9. Janne Laitala                 95
  10. Pate Nyström              97
  11. Jammu Saari                 97
  12. Harry Lilja                      98
  13. Jokke Järvi                     98
  14. Nina Saari                      103
  15. Joni Jaakkola                108
  16. Tiina Koivu                    –
  17. Juha Staus Saarentaus                          –
  18. Hessu Hassinen           –
  19. Heikki Hämmäinen    –

Pistebogitulokset:

  1. Heikki Hä.                         38
  2. Tapsa                              36
  3. Harri                                34
  4. Matias                            33
  5. Jykä                                 31
  6. Juha                                 31
  7. Hessu                              30
  8. Jammu                           30
  9. Hannu                             30
  10. Vellu                                29
  11. Janne                              27
  12. Tuomo                            27
  13. Harry                               26
  14. Pate                                 26
  15. Joni                                  26
  16. Jokke                              25
  17. Staus                               24
  18. Tiina                                 22
  19. Nina                                 20

Lähimmäs lippua, väylä 16: Matias 4 cm (!!!)

Holari harmittavan lähellä!

Pisin avaus, väylä 12: Tapsa

    Kommentoi artikkelia »»

    Sinun on rekisteröidyttävä jos haluat jättää kommentteja