PSA-pelaajamme Uudessa-Seelannissa kesällä 2014

psa_logoKolme muskettisoturia Suomesta — Jaakko, Matias ja Tatu — lähtivät kesäkuun 2014 alussa pakoon Suomen kylmää kesää kohti Uuden-Seelannin talvea tavoitteenaan nostaa PSA-ranking taivaisiin. Vaikka lähtiessä Suomessa oli +27, niin matkan aikana kantautui tieto lumen peittämästä kotimaasta, mikä tuntui uskomattomalta. Odotettavissa oli kolmen viikon reissu täynnä squashia ja kenties jotain muutakin.

Manoel Pereira, Jaakko, Matias & Tatu

Manoel Pereira, Jaakko, Matias & Tatu

Ensimmäinen kilpailu järjestettiin Palmerston Northissa. Pieni idyllinen kyläpahanen, jonka minä (Jaakko) ja Matias ehdimme kaluta jo viime vuonna lävitse. Tällä kertaa määränpää ei ollut enää tuntematon, vaan tuttu paikka, jossa myös ihmiset olivat tuttuja. Samalla tavalla näyttää squashpiirit maailman toisella puolella muodostuvan. Eivät ne paljoa vuosien varrella muutu. Jopa paikalliset pelaajat pystyi tunnistamaan kasvoista viime vuodesta. Yövyimme erittäin ystävällisessä ja vieraanvaraisessa turnausjärjestäjän perheessä, jossa olin itse myös viime vuonna. Mukavaa oli, että pääsimme kaikki samaan paikkaan majoittumaan, vaikka sieltä olikin jonkinmoinen matka sorvin ääreen eli hallille.

Muutaman harjoitteluntäyteisen ja matkaväsymyksestä toipumisen jälkeisen päivän jälkeen alkoi Tatulla urakka karsinnoissa. Mainitsemisen arvoista on, että näinä ensimmäisinä päivinä tutustuimme brasilialaiseen pelaajaan Manoel Pereiraan, josta tuli matkan aikana ylväs ystävämme. Iloinen elämänasenne, sekä etelä-amerikkalainen korostus aksentissa ja pieni kielimuuri tekivät hänestä loistavan seuramiehen. Ei hän myöskään aivan kädetön ollut squashkentällä!

Tatulle karsinnan vastustajaksi asettui uusi-seelantilainen Zac Miller. Vastustaja pelasi hyökkäävää peliä ja melko kylmillä kentillä se tuotti tulosta. Tatulla ei ollut paras pelipäivä ja valitettavasti Miller vei voiton 1-3. Pääkaaviossa minä sain vastaani turnauksen 3. sijoitetun Tsekin Jan Koukalin. Hänellä oli jonkin asteinen vaiva kädessään, mikä heijastui pelaamisessa ja minulla oli hyvä tilaisuus iskeä ja napata yllätysvoitto. Koukal pelasi erittäin hyökkäävää peliä ja pallot olivat lyhyitä. Pelasin ajoittain loistavaa squashia ja uskoin pystyväni voittamaan pelin ennen viimeistä erää. Pääsin 7-2 johtoon, mutta sitten kaveri petrasi peliään ja alkoi naputtaa palloa maaliin. 9-9 -tilanteessa tuomarilta käsittämätön no let jonka oletin olevan stroke ja valitettavasti erä karkasi käsistä ja ottelu Koukalille 3-2. Tuntui kuin minut olisi ryöstetty.

Matias sai vastaansa pääkaavion ensimmäisellä kierroksellä karsinnasta selvinneen uusi-seelantilaisen nuorukaisen Ben Grindrodin. Harvinainen yhteensattuma sinänsä, että Matias pelasi samaista kaveria vastaan myös vuosi sitten samassa turnauksessa. Matias pelasi tarkkaa peliä ensimmäisessä erässä, mutta ilmassa oli enteitä pitkästä illasta. Toisen erän tiukka 14-16 häviö toi Benin mukaan peliin ja ottelusta muodostui todellinen vääntö. Pallot taisteltiin loppuun asti molempien toimesta, olihan panoksena paikka toiselle kierrokselle. Ottelu meni viidenteen erään, jossa Matias oli niskan päällä ja teki Benistä lopulta vegemitea tuloksella 11-6. Näin sama vastus kaatui jälleen, tällä kertaa hieman pidemmän kaavan kautta. Toisella kierroksella Matias sai vastaansa turnauksen toiseksi sijoitetun australialaisen Matthew Karwalskin. Pelistä oli odotettavissa vaikea ja sitä se olikin. Karwalski löi ilkeän tarkasti palloa oikeaan mittaan taakse ja piti Matiaksen kiireisenä ottamalla palloa aikaisin. Ei huono ottelu Matiakselta, mutta vastus oli vain kovempi. Karwalski jatkoon 3-0 ja hän myös selvitti tiensä aina finaaliin saakka.

Minä ja Tatu pelasimme myös paikallisessa kisassa, missä sai tärkeitä harjoituspelejä. Siellä oli mukana myös muita PSA-kisasta tippuneita ja tällä kertaa ei tullut menestystä siinäkään kilpailussa. Turnauksen jälkeisenä lauantaina seurasimme ’All Blacksien’ eli Uuden-Seelannin rugbyjoukkueen ottelua illanvietossa squash-hallin yläkerran baarissa yhdessä muiden pelaajien ja paikallisten kanssa. Selvästi Palmerston Northissa tämä maaottelu Englantia vastaan oli sydämen asia, koska niin intohimoisesti paikalliset siihen suhtautuivat. Kaikkialla näin ei suinkaan ollut. Illan päätteeksi tutustuimme vielä hieman paremmin Uuden-Seelannin ”Järvenpään” yöelämään, mikä jäi viime vuonna tällä tavalla kokematta. Seuraavaksi matka jatkui kohti Christchurchia, jonne Matias ja Tatu kiisivät autolla, Jaakko lentäen.

Minä (Matias) ja Tatu jäimme pariksi päivää Jaakon lähdön jälkeen vielä Palmerston Northiin. Paljon ei ollut nähtävää, mutta kuitenkin päivät täyttyivät helposti tekemisellä ja treenaamisella. Meille oli avautunut hieno mahdollisuus ajaa autolla paikasta toiseen tässä kuvankauniissa maassa. Matkaan lähdettiin keskiviikko-aamuna kello 6. Tavoitteena oli ehtiä saartenväliselle lautalle kello 9. Tiukalle meni, mutta ehdimme Wellingtonin satamaan ja lautalle viimeisenä autona. Pohjoissaaren harmaa sää vaihtui nopeasti aurinkoiseksi ja Eteläsaarelle saavuttaessa aurinko jo porotti pilvettömältä taivaalta. Lautta puikkelehti kapeissa vuonoissa ja turkoosinvihreä vesi teki maisemista huikeita (mieleen tuli vähän Alaskan ja Tukholman saariston yhdistelmä). Lauttamatka kesti noin 4h ja pienen lounaan jälkeen lähdimme taittamaan matkaa kohti Christchurchia. Matka kulki ensin valkoviineistään tutun Marlborough’in läpi (maailman parasta Sauvignon Blancia). Sieltä matka jatkui itärannikkoa alas Kaikouraan, joka on tunnettu valaiden katselusta. Valaat jäivät nyt ikävä kyllä ajanpuutteen takia näkemättä, mutta maisemat olivat huikeita. Matkalla näimme kuitenkin satoja hylkeitä (New Zealand Fur Seals) ja kymmeniä minikyliä, joten kamerat olivat koko ajan käytössä.

Christchurchiin saavuimme sopivasti päivällisaikaan ja Jaakko sekä viime vuodesta tuttu isäntäpari olivat heti vastassa. Suoraan ravintolaan syömään ”teetä” (päivällistä kutsutaan Uudessa-Seelannissa tea:ksi eikä dinneriksi). Huikean illallisen jälkeen oli sitten aika asettua levolle, koska Tatulla oli jo seuraavana päivän karsinta luvassa.

Tatun pelit alkoivat nuorta uusi-seelantilaista Corbin Faintia vastaan. Peli ei missään vaiheessa ollut vaikea ja helppo avausvoitto PSA:ssa Tatulle oli tosiasia. Vastustaja oli vasta 14-vuotias, vaikka oli Tatuakin isompi ”mies”. Illalla Tatu sai vastaansa huomattavasti pahemman, pienen malesialaisen Hannan Tarmidin. Peli alkoi kuin unelma Tatun viedessä ensimmäisen erän 11-1. Varmaa oli, että peli tulisi tiukentumaan ja niin myös kävi. Pikkuhiljaa kaveri pääsi mukaan ja harmittavasti oli karvan verran parempi viidennessä erässä. Häviö siis Tatulle ja pääsarja jäi vielä haaveeksi.

Matiaksen urakka alkoi tuttua vahvaa ranskalaista Arthur Moineauta vastaan. Moineau aloitti vahvasti ja vei ensimmäistä erää selvästi. Erän keskivaiheilla Matias sai myös mailasta päähän Moineaun ottaessa turhan paljon tilaa. Säikähdyksestä ja pienestä verenvuodosta kuitenkin selvittiin ja sisuuntunut Matias pelasi paljon paremmin toisessa erässä. Peli oli kuitenkin tiukkaa ja huikean tiebreakin jälkeen Matias vei tärkean erän 18-16. Tämä vei selvästi ranskalaisen fiiliksen ja loppupeli oli lähinnä tuomareille kiukuttelua ja Matiaksen selkään ajamista. Peli pysyi hyvin Matiaksella kasassa ja tuli hyvin kotiin 3-1.

Jaakon ensimmäisen kierroksen arpaonni jatkui vähän huonona. Ensitietojen mukaan Jaakko olisi saanut vastaansa Tatun voittaneen malesialaisen, mutta tämä osoittautui järjestäjien kömmähdykseksi. Oikea vastus oli karsinnan kautta pääsarjaan selviytynyt entinen PSA top-40 pelaaja, Pakistanista lähtöisin oleva uusi-seelantilainen Kashif Shuja. Jaakko oli Kashifin pahojen viivytysten kanssa vaikeuksissa ja ei tahtonut päästä mukaan peliin. Kolmannessa erässä Jaakko kuitenkin pääsi paremmin mukaan mailan ollessa paremmin valmiina ja eteenlyöntien ollessa tehokkaampia. Neljännessä kova taistelu ei kuitenkaan riittänyt ja Kashif vei voiton 3-1.

Matiaksen pelit jatkuivat lauantaina toista pientä malesialaista pelaajaa vastaan. Addeen Idrakie oli ensimmäisessä erässä vastaantulija, kun Matias aloitti taas hyvin. Sitten peli rupesi kääntymään ja malesialainen sai koko ajan enemmän otetta. Kevyesti liikkunut ja hyvin viivyttänyt Addeen vei lopulta harmittavasti voiton 3-1.

Tatun pelit jatkuivat paikallisessa kisassa, jossa tie vei aina finaaliin. Siellä nousi kuitenkin tie pystyyn paikallista lupausta vastaan 3-2. Toinen sija toi kuitenkin lisäkokemusta ja vähän taskurahaa. Jaakko sai myös pari lisäpeliä leikkimielisessä ”PSA-platessa” (virallisesti PSA:ssa ei pelata platea). Jaakollekin tuli finaalissa tiukka häviö Manoel ”Ribero Preto” Pereiralle. Ehdittiin myös käymään ihmettelemässä parin vuoden takaisen maanjäristyksen tuhoa Christchurchin keskustassa. Lähes kaikki talot oli revitty tai revitään rakenteellisten vaurioiden takia ja maisemat ja tunnelmat keskustassa olivat todella aavemaiset ja karut.

Viimeinen kisa oli sitten vielä vuorossa Invercargillissä, aivan Eteläsaaren eteläpäässä. Tälläkin kertaa Jaakko lensi sinne ennen minua ja Tatua ja hänet oli sijoitettu eri perhemajoitukseen. Iso ”Lord of the Rings” -fani Tatu odotti innolla tätä pätkää ja odotti näkevänsä paljon tuttuja maisemia. Matka jatkui kuitenkin rannikkoa pitkin eikä keskeltä saarta missä kuvauspaikat pääsääntöisesti sijaitsivat. Tunnelmat olivat kuitenkin hyvät ja nähtävää riitti. Jäimme yöpymään matkan varrelle historialliseen Dunedinin kaupunkiin. Siellä vedimme mäkivedon ylös maailman jyrkintä katua (happoja tuli) ja kävimme tutustumassa maailman pienimpiin ja äänekkäimpiin pingviineihin. Kahden tunnin odottelu pimeässä ja kylmässä ei ollut ihan kaikkien mieleen mutta olihan ne söpöjä ne pingviinit. Seuraavana päivänä ajoimme sitten vielä viimeiset 200 km Invercargilliin, missä kisat alkaisivat iltapäivällä. Mainittavaa on, että missään vaiheessa roadtripia ei ollut kunnon moottoritietä, vaan koko ajan mentiin pientä ja kiemurtelevaa maantietä. Tatun onnistui monien kiemuroiden kautta selvittää tiensä karsintaan oltuaan ensin varasijalla ja sitten kokonaan ulkona kisasta vielä pari päivää ennen kisaa. Lopulta Tatu pääsi kuitenkin mukaan ja kukas muukaan vastaan asettui, kuin lähes naapurissa asuva seurakaveri Jaakko. Melko hauska yhteensattuma, että joutuu maailman toisella puolella pelaamaan päivittäisen treenikaverinsa kanssa.

Tatu oli automatkan jäljiltä vähän jumissa ja Jaakko vei todella tiukan ensimmäisen jälkeen helposti ottelun 3-0. Matias oli peruutuksen turvin selviytynyt suoraan pääsarjaan tässä Uuden-Seelannin kiertueen isoimmassa kisassa. Kisa oli kooltaan samaa tasoa kuin Savcor Finnish Open.

Jaakko sai toisella karsintakierroksella vastaansa Malesian Sanjay Singhin. Kyyti oli Jaakolle kylmää Singhin nakutellessa millintarkkoja rystystoppareitaan. Häviö melko nopeasti 0-3.

Matias pääsi taistelemaan Uuden-Seelannin kolmosta, Paul Collia vastaan. Finnish Openissakin hyviä otteita esittänyt tiedettiin ennalta pahaksi vastukseksi. Ekassa kahdessa erässä Matias oli suurissa vaikeuksissa Collin jäädessä koko ajan tielle sääntöjen rajamailla. Kolmannessa erässä Matias kuitenkin tiukensi otettaan ja pelasi rohkeammin ja ”ei mitään hävittävää”-asenteella. Harmittavasti se vire ei jatkunut erää pidempään ja Coll vei lopulta voiton 3-1.

Kaikilla jatkui pelit vielä paikallisessa kisassa, mutta paukut ja motivaatio olivat vähissä kesäloman jo häämöttäessä. Matias ja Jaakko pääsivät semeihin, jossa tie nousi pystyyn. Tatu puolestaan voitti platen.

Invercargill ei ollut mikään huikea lomakohde, vaan melko uninen pieni kaupunki ilman sen enempää nähtävää. Tatu ja Matias onnistuivat kuitenkin löytämään paikallisen saunan. Pääsimme tutustumaan paikalliseen vanhojen autojen museoon ja maistamaan kuuluisia(?) Bluff Ostereita. Ihmiset olivat kuitenkin täälläkin poikkeuksetta todella ystävällisiä ja auttavaisia ja täältäkin löytyy nyt jatkossa aina katto pään päälle. Pakko todeta, että squashpelaajat ympäri maailmaa ovat kyllä kuin yhtä isoa perhettä ja aina yhtä auttavaista ja innokasta porukkaa. Koskaan ei ollut lyhyelläkään varoitusajalla vaikeuksia löytää yösijaa tai kyytiä ja arvostus sille, että me oltiin tultu maailman toiselta puolelta tänne pelaamaan squashia, oli suuri.

Viimeisen illan banketissa näytettiin sitten kiweille miten Suomessa vedetään karaokea. Yleisö oli villinä, mutta onneksi todistusaineistoa ei ole jäljellä(?). Viimeisenä päivänä oli vuorossa enää isäntien kiittely ja pitkä neljän lennon taival kohti Suomea sai alkaa.

Matka antoi sekä pelillisesti että kokemuksena todella paljon. Oli kiva olla kerrankin isolla suomiporukalla liikkeellä. Siitä oli varmasti kaikille hyötyä. Kaikkien PSA-ranking nousi kertaheitolla parikymmentä pykälää. Matias löytyy nyt sijalta 117, Jaakko sijalta 176 ja Tatu sijalta 248.

Raportoivat Jaakko ja Matias

    Kommentoi artikkelia »»

    Sinun on rekisteröidyttävä jos haluat jättää kommentteja